Floyd Rose tallan saataminen

16.11.2014 kirjoittanut Lassi A. Liikkanen

Tällä sivulla:
o Kielet
o Balanssi
o Intonaatio
o Action
o Kaularauta
o Kielet
o Viitteet

Floyd-Rose tallan säätäminen

Joissakin sähkökitaroissa tallana käytetään Floyd-Rose patentin mukaisia ns. kelluvia ( vibra) talloja. Tällaiset kitarat tunnistaa tallassa olevassa tekstiä Floyd Rose ('aito floikka') tai Licensed under Floyd Rose Patents ('patentti floikka'). Jos tällaisen kitaraan vaihtaa kielet, kielten kokoa tai viritystä, tulee normaalin virityksen lisäksi eteen myös tallan säätäminen. Tässä oppaassa esitellään ensin kitaran ja tallan rakenne, sen jälkeen virittäminen, intonaation säätö ja kielten korkeuden eli actionin säätö.

Erään sähkökitaran rakenne

Esimerkkinä toimii Jackson Charvel. Kuvassa A kitara kokonaisuudessan edestä ja takaa. Lähikuvassa C talla, kuvassa D kitaran lapa ja E on lähikuva takaa. Suluissa vastaavat englanninkieliset termit. Wikipediasta löytyy myös tarkka yleiskuva kitarasta, se ei kuitenkaan riitä floikan säätöohjeiden ymmärtämiseen.

A: Stratocaster-tyyppinen hevikeppi

Kokonaiskuva Stratocaster tyyppisestä sähkökitarasta 1. Lapa (headstock)
2. Kaula ja otelauta (neck and fretboard)
3. Runko (body)

B: Lapa

Lapa lähikuvassa 4. Viritystapit tai -ruuvit (machine heads, pegheads, tuners, tuning keys)
5. Silta ja lukkoruuvit (nut and top lock unit, locking nut, nut clamps)
6. Kaularaudan suojalevy (truss rod cover)
7. Kaulurauta (truss rod)

C: Lähikuva takaa

Lähikuva takaa Jousten suojalevy poistettu, jäljellä kuusi ruuvinreikää
8. Pulttikaulan kiinnityspultit (bolts of the bolt neck)
9. Tallan kiristysruuvit (spring claw screws, tension screws)
10. Tallan vastajouset (tremolo springs)
Kuvassa oleva asennus ei ole esimerkillinen, ruuvien ja jousten välissä olevan kiinnityspalan (ei numeroitu) pitäisi olla suorassa

D: Talla ylhäältä

Lähikuva tallasta päältäpäin katsottuna Talla (bridge plate), mustaa osa on tallan pohja (base plate)
11. Kielen lukitusruuvi (string clamp)
12. Satula eli kielen lukituspala (saddle)
13. Tallan korkeussäätöpaalu (rocker screws, bridge pivot screws, pivots, mounting posts)
14. Satulankiinnitysruuvi ja tyhjä ruuvinpaikka (saddle intonation or attachment screw and hole)
15. Hienovireen säätöruuvi (fine tuner screws)
16. Vibrakammen kiinnityskierre (tremole thread)

E: Talla rungon suuntaisesti alhaalta katsottuna

Lähikuva tallasta kaulan suuntaisesta katsottunaKielten vaihtaminen ja viritys

Tällä yleisohjeella vaihtaa kielet kuin kielet. Kielet pitää vaihtaa säännöllisesti vähintään vuoden välein, tarpeen mukaan useammin ('kyllä soittaja tietää'). Vaihdon yhteydessä kitara pitää väistämättä virittää. Monissa kitaramalleissa virittäminen kielten vaihdon jälkeen mittarin avulla on helppo kakku, floikka kanssa ei ole näin yksinkertaista. Floikan tallassa vallitsee kauhun tasapaino kielten ja tallan jousten aiheuttaman jännityksen välillä ja jos jompaa kumpaa puolta säätää, on tämä tasapaino mennyttä. Seuraavilla ohjeella kielet tulevat vaihdetuiksi ja vireen pitäisi löytyä:

  1. Avaa lukkoruuvit (5) 3 mm kuusiokoloavaimella
  2. Ruuvaa hienoviritysruuvit (15) keskiasentoihinsa
  3. Päästä 6. kieli viritystapista löysäksi(4) (jos et tee tätä voit saada kielen naamallesi)
  4. ja sen jälkeen avaamalla kielen lukitusruuvi (11) satulasta (12) 3 mm kuusiokololla
  5. Ota vanha kieli irti
  6. Leikkaa uuden kielen päässä oleva pallo irti ja laita leikattu pää satulaan (12)
  7. Lyhennä kieli tässä vaiheessa suunnilleen entisen pituiseksi
  8. Pujota kieli viritystappiin ja vedä ylimääräiset löysät pois
  9. Kielen pituus on sopiva kun kieltä oikealle kireydelle tiukattaessa kieli tekee tapin ympärillä vähintään 2-3 kierrosta
  10. Viritä mittarilla vapaa kieli haluttuun vireeseen tai hieman (alle 20 c) alle
  11. Toista vaiheet 3.-10. kaikille kielille (5.-1.)
  12. Tarkista kaikkien kielien viritys. Se ei todennäköisesti ole enää kohdallaan koska floikan talla on kelluva ja uusien kielien jännittäminen saa sen liikkumaan ylös ja alas (kts. balanssi). Niinpä erityisesti 1. ja 6. kielen virittäminen tappia käyttäen vaikuttaa kaikkien muiden kielten vireeseen, joten kaikki kielet on viritettävä uudestaan
Viritysmenetelmät

Miten kitara saadaan oikeaan vireeseen tästä sinnepäin vireestä, on oma haasteensa. Tarjolla on useampiakin taktiikka, miten työn voi viimeistellä. Ensimmäisenä aiemmin suosittelemani, sanotaan vaikka Lassin lineaarinen viritys-tekniikka, reunoilta keskelle -viritys ja varovainen viritys.

Ensin Lassin lineaarinen viritys:

  1. Viritä kielet nyt sen perusteella onko 6. kieli yli vai alivireessä. Jos 6. on alavireessä, viritä kielet 6. - 2. ylävireeseen ja 1. kieli oikein. Jos taas 6. on ylävireessä, viritä kaikki 1. lukuunottamatta alavireeseen.
  2. Toistamalla ylläolevan toimenpiteen useamman kerran kitara tule lopulta oikeaan vireeseen
  3. Kiristä lukkoruuvit (5)
  4. Tarkista vire ja säädä tarvittaessa hienosäätöruuveilla (15)

Reunoilta keskelle -viritys
Tässä virityksessä kielet viritetään aina tasan oikeaan viritykseen, mutta kielten viritysjärjestys ei ole suoraviivainen, vaan ne viritetään järjestyksessä:
1. = 6. kieli
2. = 1. kieli
3. = 2. kieli
4. = 5. kieli
5. = 4. kieli
6. = 3. kieli
Tätä viritysjärjestystä noudatetaan niin monta kierrosta, että kaikki kielet ovat lopulta halutussa vireessä. Eli normaalivireisessä kitarassa ensin matala E-kieli, sitten korkea E-kieli, H-kieli, A-kieli, G-kieli ja D-kieli. Virityksen idea on se, että jousien kuorma muuttuu tasaisemmin, jolloin toisessa reunassa ja keskellä olevien kielten vireen pitäisi laskea vähemmän. Tällä tekniikalla viritys voi sujua vähän nopeammin.

Varovainen viritys
Joidenkin lähteiden mukaan floikkaa ei saisi koskaan virittää yli halutun vireen, koska kielten ylijännittäminen ainoastaan lisää jousien epätasaista jännitystä sillä aikaa kun muita kieliä viritetään. Jos haluaa noudattaa tätä tyyliä, voi käyttää Lassin lineaarista viritysohjetta, mutta varautuu toistamaan prosessia vielä jonkun kierroksen lisää.

Kun kielet on vaihdettu ja kitara viritetty, käy läpi seuraavat työvaiheet, eli tallan tasapainon, intonaation, korkeuden ja mahdollisesti myös kaularaudan säätö. Vasta tämän jälkeen kitara on vireessä.

Tallan tasapainon säätö

Tallan on tarkoitus olla rungon suhteen (kielten suuntaisesti) suorassa eli samansuuntainan rungon kanssa. Jos kielten paksuutta vai viritystä vaihtaa, tai ylipäänsä vaihtaa kielet, tallaan kohdistuva jännitys muuttuu ja talla voi kallistua runkoon nähden ylös tai alas päin. Tasapaino säädetään kitaran takana, suojan alla, olevia ruuveja (9) säätämällä. Ruuvien pituus määrää vastajousten (10) kautta tallan asennon. Jos talla on kohollaan kielen lukitusruuvien (11) suunnalta, lisätään vetoa alaspäin ruuvaamalla ruuveja rungon sisään sopivalla ruuvitaltalla (tai meisselillä, mitä nyt kenelläkin on). Jos taas tallan perä painuu rungon sisälle, ruuveja löysätään. Varmista kummaltakin puolelta tallaa, että se tulee suoraan. On tavallista, että ruuvit ovat keskenään eri tasossa tallan ollessa suorassa (kuten kuvassa C), mutta ero ei saa olla liian suuri tai voimakkaassa tremolossa välikappale voi liikkua ruuvin varassa ja vire on kerralla pielessä.(kuvassa C jousien ja ruuvien välikappale)

Tasapainotus vaikuttaa suoraan kitaran vireeseen. Periaate on selvä: tallan vetäminen alaspäin nostaa virettä, ylös nostaminen laskee sitä. Jos muutokset ovat rajuja, esim. jousten vaihto, poisto tai lisäys, joudutaan aiemmin esitelty viritysprosessi aloittamaan alusta. Tästä syystä tallan tasapainotus pitää tehdä vuorotellen tasapainotusta ja viritystä. Tämä vaatii vähän aikaa. Kannattaa muistaa yllämainittu sääntö ja yrittää saada 1. ja 6. kieli sellaiseen lievään alavireeseen tallan ollessa alaspäin kallellaan, muiden ollessa puolen sävelaskeleen tarkkuudella oikein. Tällöin voit kiristää kieliä, jolloin vire nousee ja talla nousee samalla. Homma onnistuu nopeimmin tarkkailemalla virityksen aikana tallan korkeutta ja säätämällä ruuveja yhtäaikaa kielten kanssa.

Jos säätövara ruuveissa loppuu tai ruuvien tiukkaaminen ei vedä satulaa alemmas, pitää puuttua jousiin. Kuvan C tallassa voi olla kerrallaan viisi jousta, joista yksi on poistettu koska vastaveto olisi muuten liian kova. Kielistä tallaan kohdistuva voima ei jakaudu tasaisesti ja kuvan C tapauksessa pitäisi olla kolme jousta niin, että kuvan vasemmassa reunassa olevat kaksi jousta pysyisivät paikoillaan, mutta oikeen reunaan kiinnitettäisiin vain yksi jousi joka kulkisi vinosti kiinnityspalan keskimmäisestä paikasta äärimmäisenä oikealla olevaan paikkaan. Jos kitaraan vaihdetaan paksummat kielet, jousia voidaan tarvita lisää. Jouset myös väsyvät iän mukana ja ne on lopulta vaihdettava, jos ne ovat löystyneet niin paljon, että ruuvaaminen ainoastaan venyttää jousia, kuten kuvassa C oleville jousille selvästi pitäisi tehdä. Jouset asennetaan yleensä symmetrisesti, mutta myös muita konfiguraatioita voi kokeilla.Huomio! vaihda jouset yksi kerrallaan, mikäli et löysää kieliä, muuten menee hommat pieleen. Kiinnityspalassa jousta kohden on yksi reikä, mutta reikä ei ole suoraan vaan menee hieman vinoon. Ota tämä huomioon kun ujuta jousta paikoillee, muuten huomaat sen varmasti tökkivän vastaan.

Intonaation säätö

Painettaessa kieltä nauhaa vasten, värähtelevän kielen pituus muuttuu ja jännitys lisääntyy. Jännityksen lisäntyminen aiheuttaa ongelman, sillä vire ei pysykään samana kielellä ylöspäin mentäessä vaan nousee enemmän kuin on tarkoitus. Koska kielten jännitys vaihtelee, pitää tämä ongelma korjata jokaisen kielen kohdalla erikseen intonaatiosäädöllä, jossa soivan kielen pituutta kompensoidaan tallasta. Yleisesti ottaen matalammat kielet on säädetty pidemmiksi kuin korkeat.

Intonaation säätötarve selviää viritysmittarilla (tai kultakorvalla) soittamalla ensin 12. nauhan huiluääni eli painamalla kieltä nauhan kohdalta kevyesti alaspäin niin ettei se kuitenkaan ota kiinni nauhaan äänenkorkeus pitäisi olla sama kuin vapaalla kielellä. Tämän jälkeen soitetaan oktaavi, eli perussävel oktaavia ylempää, 12. nauhalta. Mikäli vireessä on eroa näiden kahden äänen välillä, pitää intonaatiota säätää.

Intonaation säätäminen tapahtuu kieli kerrallaan seuraavasti:

  1. Avaa lukkoruuvi (5)
  2. Löysää kieli viritystapista niin ettei siinä ole jännitystä (4)
  3. Löysää 2 mm kuusiokoloavaimella satulankiinnitysruuvia (14)
  4. Satulaa (12) liikutetaan pari milliä kerrallaan kaulasta poispäin jos oktaavia on liian korkea. Jos oktaavi on matala, siirretään satulaa kohti kaulaa
  5. Kiristetään kiinnitysruuvi (14)
  6. Viritetään kieli ja tarkistetaan säädön vaikutus. Jos säädit liian varovasti tai roisisti, niin toistetaan vaiheet 2. - 5. kunnes intonaatio on haluttu

Jos säätövara uhkaa loppua tai satulaa ei pysty liikuttamaan kaulaa kohti, on kiinnitysruuville on vaihtoehtoinen paikka, joka näkyy kuvassa D nuolen 14 kärjen kohdalla. Jos ruuvin siirtäminen ei riitä tai auta, kannattaa viedä kitara (tai viritysmittari) huoltoon. Jos säätö ei tyydytä, kannattaa miettiä parempaa ratkaisua, esim. säädettävää siltaa, jonka avulla myös nauhan viereen painamisen aiheuttama intonaatiovirhe saadaa korjattua (kuten Earvana).

Kielten korkeussäätö eli actionin säätäminen

Kielen korkeus nauhasta vaikuttaa kitaran soitettavuuteen ja sointiin. Jos kieli on liian lähellä nauhaa, se voi ottaa vapaasti soidessaan nauhaan kiinni ja aiheuttaa erilaista särisevää ja kihisevää ääntä. Jos taas kieli on liian korkealla, muuttuu soittaminen ja erilainen kikkailu vaikeammaksi. Uudessa kitarassa korkeus 12. nauhan päältä kieleen on n. 2 mm, jota voi käyttää referenssinä omiin tuunauksiin. Kokemuksen myötä kitaristi oppii löytämään itselleen oikean actionin ja voi unohtaa tämän tyyppiset peukalosäännöt, sopiva säätö riippuu pitkälle soittotyylin vaatimuksista.

Action säädön lähtökohta on kitaran kaulan sopiva kaarre. Kaulan ei ole tarkoitus olla tikkusuora, vaikka se onkin vain pultattu runkoon kiinni (kts. kuva C, kohta 8). Kaulan on tarkoitus olla hieman kupera, eli kaarella rungosta kielen suuntaisesti ulospäin (kts. kaularaudan säätö alla).

Olettaen, että kaularaudan säätö on kohdallaan, tapahtuu actionsäätö kääntämällä tallan korkeussäätöpaaluja (13) 3 mm kuusiokoloavaimella. Paalun jenka on kohtuullisen tiheä ja säätö kannatta tehdä yksi tai puoli kierrosta kerrallaan. Muista säätää kumpikin ruuvi samalla kertaa. Katsomalla tallaa sivusta (vrt. kuva E) näkee miten ylhäällä tai alhaalla talla on, kuvassa oleva talla on aika korkealla, kuten kahden alemman pallukan välistä näkyy.

Tee säätö ja kokeile. Jos ei auta, säädä lisää. Kannattaa tehdä itselleen nootti montako kierrosta on pyöritellyt ylös tai alas, jos tekee rajumpia kokeiluja. Kokeile soittotuntuma ja mahdollinen nauhoihin osuminen vähintään 1. ja 6. kieleltä kaikilta nauhoilta. Halutessasi voit jättää tallan vähän vinoon, eli toisen puolen hieman ylemmäs/alemmas, usein korkeat kielet halutaan vähän alemmas kuin matalat.

Yksi vaihto kielikohtaiseen action säätöön on satulan (12) nostaminen ylemmäs sijoittamalla sen alle säätöpala tai vaihtamalla satula. Satuloita on olemassa kolmea eri kokoa eri paksuisille kielille, joten voit kokeilla vaihtamalla satuloita keskenään. Särinäongelmien syynä voivat myös olla liian kuluneet nauhat tai kulunut silta (5). Nauhan on tarkoitus olla sivuprofiililtaan puolipallomainen, mutta kielet voivat kuluttaa sen nelikulmaiseksi ja kielen ottaessa kiinni terävään reunaan värähtelyn ääripisteessä se voi pitää ikävää ääntä. Kielet voivat kuluttaa myös siltaa, jolloin sillan lähellä, ensimmäisillä nauhoilla, kielet ovat väistämättä liian lähellä nauhoja. Sillan voi vaihtaa tai kielten alle ujuttaa sopivan säätölevyn.

Kaularaudan ja kaulan kaarevuuden säätö

Kaularaudan säätäminen ei enää liity tallaan, mutta koska se yhtä olennaisesti vaikuttaa kitaran käyttökelpoisuuteen, käsitellään sekin tässä yhteydessä.

Sähkökitaran jännitetyt kielten jännitys kohdistuu tallan lisäksi myös toiseen kiinnityskohtaan eli kaulaan ja lapaan. Voima on huomattava, esim. D'Addario EXL110 kielisetin yhteenlaskettu jännitys on n. 47 kg. Jotta puinen kaula pitää muotonsa jännityksen alla, kulkee kaulan sisällä kaularauta, joka on - yllättäen - metallia. Nylonkielisissä kitaroissa ei sitä edes tarvita, joten sen olemassaolo saattaa tulla kitaristille yllätyksenä, sillä kaularauta on normaalisti näkymätön osa sähkökitaraa tai teräskielistä akustista kitaraa.

Kaularaudan lisäksi kitaran liittyy toinen vaiettu salaisuus. Nimittäin se, että kitaran kaulaa ei ole suunniteltu olemaan luotisuora. Sillä jos kaula olisi suora, ottaisivat kielet sillan lähellä kiinni nauhoihin, koska pelkästään tallasta tehty actionin laskisi lineaarisesti kohti siltaa. Jos kaula on liian kupera (kitararungon pinta on referenssisuora), nousevat kielet oktaavin tietämillä turhan ylös. Jos taas kaula muuttuu kovaraksi, ottavat kielet samalla kohdilla kiinni nauhoihin. Tämän vuoksi kaula on hieman kupera. Kaaren saa yleensä aikaan kaularauta (7), jolla sillan 'korkeutta' suhteessa runkoon säädetään. Rauta useimmissa kitaroissa piilossa suojalevyn (6) alla, joka täytyy ensin ruuvata irti. Säätö tapahtuu rautaa kääntämällä ja työkaluna on kitarasta riippuen kuusikoloavain (4mm esim. Ibanezin RG-malleissa) tai hylsymäinen 7mm avain.

Säätämisessä pitää olla varovainen, jottei kaula saavuta vääriä mittasuhteita. Suosituksena annetaan yleensä, että säädä korkeintaan 1/8 kierrosta kerralla. Säädön vaikutus välttämättä ei näy heti kitarassa, vaan kaulan materiaalista riippuu sitä voi joutua odottamaan useampia tunteja. Viimeistään seuraavana päivänä eron pitäisi näkyä. Koska kaularaudan säätö vaikuttaa actioniin ja vireeseen, tarkistetaan säädön oikeellisuus ensisijassa korkeustarkistuksen avulla ja kun action on kohdallaan, kitara viritetään (hienoviritys yleensä riittää) ja intonaatio tarkistetaan.

Säätöohje:
Huomio! Ohjeet myötä- tai vastapäivään kääntämisestä ovat suhteessa tilanteeseen jossa kitaran runkoa katsotaan lavasta runkoon päin ja raudan säätö on lavassa.

Jos kaula on suora tai kovera (taipuu rungon päältä katsottuna alaspäin) käännetään kaularaudan säätöä (7) myötäpäivään 1/8 kierrosta.

Jos kaula on liian kupera, käännetään vastapäivään 1/8 kierrosta. Tarkistetaan tulos. Kaularautoja on erilaisia, joten mikäli näyttää sille, että kaula taipuu väärään suuntaan, otetaan saman verran takaisin ja toiseen suuntaan.

Viimeinen keino kaulan säätämiseen on kaulan kulman säätäminen. Kulmaa voi säätää ottamalla kaulan pulteistaan (8) irti rungosta ja laittamalla joka kaulan tai rungon puoleisten pulttien alle säätölevyjä. Tämän jälkeen pulttien kiristäminen väistämättä kääntää kaulaa jompaan kumpana suuntaan. Tarkempi ohje viitteessä numero yksi. Toimenpide on varsin radikaali, eikä siihen pitäisi joutua ihan äkkiä turvautumaan.

Kielet ja vire

Minulta on toivottu kommentteja kielten valintaan. Se on kuitenkin mielestäni niin selvä makuasia, etten näe järkeväksi suositella mitään ratkaisua kaikille. Sähköskitassa kielet (ei viritys) vaikuttavat jokatapauksessa enemmän soitettavuuteen kuin soundiin. Itse soitan d'Addarion 'standardi' kymppisetillä (eli paksuudet 10-13-17-40-42-52, tai .010 .013 .017 .040 .042 ja .052).

Kysymykseen siitä, mikä on sopiva kielisetti 7-kieliselle kitaralle ja vielä alavireeseen on yhtä vaikea vastata. Normaalisti seiskakielisen kitaran alin kieli on H (koko yleensä .054), muun virityksen pysyessä samana - eli normi 10-setin lisäksi yksi paksumpi kieli. Jos haluaa tuhdimpaa soundia, alavire (droppi D) haetaan esim. Stam1nan kitaristeillä laskemalla ala-E D:ksi (.046 korvataan .052) ja seitsemäs kieli normi H:sta A:ksi (.054 sijaan .066). Seitsenkielisen paksuimmat kielet voi ostaa erikseen irtokielinä, tai settinä. Esimerkiksi Skull Strings 7 strings-setissä on lähtökohtaisesti .048 ja .062 kielet, joilla voi kokeilla eri vireitä.

Milloin sähkökitaran kielet pitää vaihtaa?

Ahkerasti kammetun kitaran kielten vaihtotarve vahvistuu yleensä kun ensimmäinen kieli katkeaa. Tällöin koko setti vaihdetaan kerralla. Joskus kieli voi olla alunperin huonolaatuinen ja katketa hyvin pian, jolloin pelkän yhden kielen voi vaihtaa. Kielten elinikään esim. akustisessa kitarassa vaikuttaa puhtaanapito ja ilmankosteus. Seuraavista merkeistä voi myös havaita, että kielet pitää vaihtaa:

  • Kitara ei pysy vireessä. Viritystarve parin päivän välein on selvä oire tästä.
  • Soundi on synkkä. Korkeiden kielien kuoleentuminen tappaa heleän soinnin.
  • Kielten väri muuttuu tummaksi. Pronssin sävy muuttuu tumman harmaaksi eli kielet ovat ruosteessa.
  • Kielet ovat likaisia.
  • Kielet menettävät elastisuutensa. Jos bendit ja slidet eivät enää taitu, voivat kielet olla ongelma.

Kuvan esimerkkikitara

Olen saanut kyselyjä esimerkkikitarasta. Suunnilleen samanoloisia kitaroita löytyy kuitenkin paljon erilaisia ja on oikeastaan mahdotonta sanoa suoralta kädeltä millainen kitara tarkalleen on kysymyksessä (itse veikkaan että yo. kitara on jokin kopio Soloistista pulttikaulalla). Tunnistuksessa voi auttaa rungon takana olevan kaulalaatan tutkimus, josta löytyy ainakin sarjanumero. Tässä artikkelissa esiintyä Jackson Charvel (sarjanumero 371754) edustaa uudempaa aikakautta Charveleissa, alunperin Charvelit (sarjanumeroon asti) tehtiin Yhdysvalloissa (suunnittelit Grover Jackson ja Wayne Charvel.

1980-luvun loppupuolella Grover Jackson siirsi käsityönä tapahtuneen tuotannon ensin Japaniin (1990 alkaen, 6- ja 7-numeroiset sarjanumero) ja sitten Korean kautta Intiaan (8- ja 9-numeroiset). Tämä kyseinen Strato-variaatti on alunperin suunniteltu 80-luvun alussa. alkuperäistä mallistoa voi ihastella CharvelWorld:n arkistossa, jonka mukaan kitara on ensimmäisen kerran ollut tuotannossa 1983. Originaalissa on ollut vain yksi mikki, yhtäläistä kuitenkin lavan muoto ja lukkokaula. Charvelin kitaroista löytyy netistä täydellinen katalogi sivustolta Audizone. Katalogia selaamalla voi tehdä sen päätelmän, että sarjatuotannon aikana kitaroita on tehty paljon pieniä variaatioita - niin paljon ettei yksittäisiä malleja hevillä tunnista.

Lähteet

1. Terry 'Kramer Krazy' : Bridge and Action Adjustments

2. Muusikoiden.net : Kitarat: Kitarakamat : FAQ kitaran säätämisestä

3. Wikipedia: Kitaristi

4. Wikipedia: Guitar

5. Floyd Rose Original Tremolo instructions

6. Earvanan artikkeli siitä miten intonaatiosäätö todella toimii

7. Juttua Charvelin sarjanumeroista

Ibanezin forum postaus selittää floikan toiminnan ja rakenteen hyvin perinpohjaisesti

Kiitos Kirotulle kommenteista ohjeeseen

Avainsanat: [musiikki] Dokumentin tila: Ok (päivämäärien selitykset)

Tämä dokumentti luotu: 16.04.2007
Muokattu: 16.11.2014
Julkaistu: 16.11.2014


Tämän dokumentin pysyvä URI (linkittäminen):
http://iki.fi/lassial/ohjeet/musiikki/141116-Floyd_Rose_tallan_saataminen

© Lassi A. Liikkanen 2007 - 2016. Kaikki oikeudet pidätetään.
^Sivun yläreunaan^

*Muuta ulkoasua:
Tuloste tuloste
Suurempi teksti

Myydään:

@lassial Twitter feed: