JR West with Love

19.12.2011 kirjoittanut Lassi A. Liikkanen

Japan Railways West, with Love

Japani on matkailu kohteena J-pop. Suomalaisten kiinnostus saarivaltakuntaa kohden on viime vuosina vain lisääntynyt. Miksei olisi, lähtökynnys on varsin matala. Finnair on myynyt suoria lentoja Helsingistä mm. Osakaan noin viidellä sadalla eurolla ja yhdeksän tunnin lennosta kertyvä kuuden tunnin aikaero (kesäaikaan) on täpärästi siedettävä. Kerron seuraavassa kokemuksiani matkaltani elo-syyskuulta 2008 Hokkaidon ja Honshun saarilta.

katukuva Osakasta

Kaupunkimaisemaa

Japanissa teknologialla on määräävä rooli yhteiskuntaestetiikasta. Ei vanhaa harmonista, agnostistista zen-minimalismia ole tarkoituksella haudattu, mutta se on jäänyt toisen maailman sodan jälkeisten uudisrakennusten varjoon. Jälleenrakentamisen henki on ollut insinöörin voitto luonnosta - betonin ja teräksen voitto puista ja kallioista. Sitä mielikuvaa moderni Japani pystyy ylläpitämään vaikka turbulentti maaperä onkin pakottanut kansan välillä varpailleen tulivuorenpurkausten ja maanjäristysten myötä.

Moderni julkisivu ei paljasta kaupunkisuunnittelun olemassaolosta mitään muuta kuin suorakulman liikakäyttöä. Tilankäytön tehokkuus on kunniakasta, mutta tarkoitus tulee toistuvasti ennen muotoa. Ahtaita katuja verhoavat paksut, köynnösmäiset sähkö- ja puhelinkaapeloinnit. Jokaisesta kunnon kaupungista löytyy ainakin pari tuuliverkoilla ympäröityä baseball-stadionia ja lähes joka korttelista nököttää oma juoma-automaattinsa.

Kiotolainen temppeli

Henkistä protektionismia

Kansain (-välisen) lentokentän ovet Osakassa avautuvat jeneillä, jonka kurssi on 2000-luvulla asettunut euroturistin kannalta suotuisalle tasolle. Japaninmatkailijalla on kuitenkin edessään toisenlaisia portteja. Japanilaista kulttuuria suojaa korkea kielimuuri. Kielitaidon puute kaikissa ikäluokissa on suorastaan häkellyttävää. Kirjoitettu kieli sujuu hieman suullista paremmin, mutta vieraiden kielten puhuminen on keskimäärin olematonta ja ymmärtäminen lähes yhtä heikkoa. On turha sanoa paljonko englanninkielisiä viittoja ja selitteitä museoista ja temppeleistä löytyy. Vaikka suhtaudun itse varauksella englantilaisen kulttuuri-imperialismin hegemoniaan, on kaiken kaikkiaan sääli, että ainoa selvästi japanin kieltä taitamattomalle vierailijalle avautuva rikkaus ovat tuotteiden ja palveluiden hinnat.

Missä valossa tilanne pitäisi ymmärtää? Suomesta katsottuna vaikea muistaa, että yhtä suomalaista kohden riisipuikkoja napsuttelee 20 japanilaista. Meillä on jo kymmeniä vuosia kulutettu itämaisen teollistumisihmeen antimia, autoja, stereoita ja plasmatelevisioita ja osin Finnairin ansiosta Suomessa käy vuonna 2008 yli 150 000 j-turistia. Kaikesta tästä huolimatta japanilaiset viihtyvät erinomaisesti omissa oloissaan ja kansan kiinnostus kotimaan matkailuun takaa sen, ettei ulkomaalaisten turistien merkitys kansantaloudelle ole merkittävä (tosin Kiotosta löytyy selvästi Helsinkiä enemmän turistipuoteja). Tämä voisi selittää mikseivät japanilaiset yksilöinä koe tarvetta panostaa kielitaitoon, kansakunnan tasolla selittävä tekijä on poliittinen tahto. Japanilaisten mentaliteetti muistuttaakin suomalaista, turistin näkökulmasta kysymys on enemmän vahvasta nationalismista kuin rasismista. Maahan pysyvästi asettuneiden näkemys voi tosin olla toinen.

Näin, söin, koin

Ruoka tarjoaa erinomaisen tasa-arvoistavan kulttuurielämyksen, sillä sapuskan tilaaminen yleensä onnistuu ilman yhteistä kieltä. Erikoisuutena monista paikoista löytyy muovisia näköiskappaleita talon antimista, mikä mahdollistaa tilaamisen vaikkapa viittomakielellä. Keittiön suhteen Japani varmasti avartaa mieltä. Japanista löytyy valtava valikoima toinen toistaan oudompia antimia ja tietysti sitä meillä tutumpaa sushiakin. Kokemushorisontin laajentaminen on mahdollista moneen suuntaan. Esimerkiksi liharuoissa tarjolla on sekä tuntemattomia lajeja että valmistustapoja. Esimerkiksi mustekalaa, juuri sitä Aku Ankasta tuttua, voi syödä vaikkapa tuoreeltaan! Jotkut väittävät, että erilaisia wasabeja kannattaa kokeilla, sillä tuore tahna on todellinen elämys. Henkilökohtaisesti en usko massiivisen proteiinikuorman mauttomuuden korvaamisen pienellä määrällä sitäkin tujumpaa tököttiä. Ruoasta riittää mielipiteitä, mutta valikoiman laajuutta ei kukaan voi kiistää ja jos tuntemattomien kasvisruokien annostelu syömäpuikoilla ujostuttaa, niin vatsansa voi täyttää myös eurooppalaisissa erikoisravintoloissa perinteisin aterimin. Osaavat japanilaiset spaghettinsa keittää ja Big Macinsa vääntää.

perinteisen majatalon aamiainen katettuna huoneeseen

Jos kielen ja tapojen läpipääsemättömyys unohdetaan, on Japani matkailukohteena varsin helppo rasti. Maan infrastruktuuri ei poikkea länsimaista ja esimerkiksi Sapporo muistuttaa kaupunkina monin tavoin länsisaksalaisia teollisuuskaupunkeja. Kaupungit yhdistyvät toisiinsa sulavasti hyvin kattavalla ja tehokkaalla junaverkostolla, jonka käyttäminen on riittävän yksinkertaista. Junat ovat siistejä ja kulkevat ajallaan. Ravintolan virkaa tekee automaatti ja sukupuolille on omat vessansa. Ruuhka-aikaan myös omat vaununsa. Matkustellessa kulttuurista vieraantuneen matkailijan tarkkaavaisuus kohdistuu jälleen hintoihin. Japanissa monien palvelujen ja kulutustuotteiden hinnat ovat varsin kohtuullisia, mutta matkailun, ajoneuvojen ja vaikkapa elektroniikan kohdalla todellisuus paljastuu. Japanissa monien meillä tuttujen j-tuotteiden hinnat ovatkin hyvää eurooppalaista tasoa tai jopa korkeampia! Poikkeuksia löytyy, mutta yleisesti ottaen nousevan auringon maassa näytetään olevan valmiita maksamaan teknisten tuotteiden ja palvelujen ytimestä selvästi enemmän kuin vaikkapa ruoasta.

Ostosparatiisina Japania ei siis varauksetta voi pitää, vaikka sieltä saakin kaikenlaista, erityisesti naisille suunnattua, kulutustavaraa edullisesti. Ehkä sukupuoli onkin hinnoittelua selittävä tekijä, sillä perheitä elättävät usein edelleen miehet, joilla on siis myös eniten rahaa käyttää omaan, niukkaan vapaa-aikaansa, oli kysymys digikameroista tai viihdepalveluista, ja naisten täytyy tulla toimeen vähemmällä rahamäärällä. Koska kansantalous ei voi pysähtyä, täytyy naisten ostamien tuotteiden sitten olla vastaavasti halvempia. Kaikkea ei Japanistakaan edes rahalla saa. Ainoastaan länsimaisen korporationalismin synkimmistä M-merkityistä temppeleistä saa pyyhkeitä joihin pohjoismainen turisti voi kunnolla niistää nenäänsä. Ja niin, roskakori kannattaa ottaa myös mukaan kotoa, sillä niitä ei japanista juurikaan löydy.

Teknokratian kehityssuuntia

Tekniikan ylivaltaa Japanissa on vaikea ymmärtää ennen kuin sen itse näkee. Maailman valosaasteita kuvaavissa satelliittikuvissa korkeimpia lukemia saadaan juuri näiltä saarilta. Paikan päällä ymmärtää mihin kaikki energia alun perin käytettiin. Mutta aistien mekaaninen kuormitus ei lopu nähtävyyksiin. Ihmiset tuntuvat olevan hulluina erilaisiin äänisovelluksiin. Lippuautomaatit ja hissit puhuvat, auloissa ja kaupoissa on jatkuva taustamusiikki mattona. Näitä vastaan voi suojautua vielä kuulonsuojaimin tai kuulokkeilla, mutta kun päästään kolikkopelihalleihin (pachinko) meteli voi yltyä tasolle, jota ei Suomessa sallittaisi. Muslimimaista tutut aamuherätykset ovat myös Kiotossa todellisuutta, mutta kysymyksessä ei ole henkinen kokemus vaan kaupallinen viestintä, joka kantautuu kiusallisen kirkkaasti kovaäänisin varustetuista autoista ohuiden seinien ja ikkunoiden läpi vuorokaudenaikaan katsomatta.

Tietämättömyys kansakunnon historiasta ja nykyisyydestä ei estä minua pohtimasta, mitä maassa tulevaisuudessa tapahtuu. Nuorisokulttuurien valtava kirjo Japanissa luo hirveän kontrastin siihen, miten vanhemmat sukupolvet elävät. Japanin näyttämisen aika kansakuntana on ohi. Kansallinen tuottavuus ei selvästikään enää vanhoja tapoja noudattamalla kasva. Suomessa työaikareformia vastustetaan kansantaloudellisista syistä, mutta tuleeko japanilainen yhteiskunta antamaan myöten individualismin vaatimuksille valtion kustannuksella? Amerikkalaisen tuotekehitys & innovaatio –ajatteluohjelma ei juurikaan kannusta yhteisöllisten arvojen vaalimista. On pieni ihme, jos Japani selviytyy globaalin kilpailun markkinoilla ilman merkittäviä, perustavanlaatuisia muutoksia. Nykyinen kontrasti on niin suuri, että jotain siitä jännitteestä varmasti syntyy.

katumainontaa Sapporossa

Yhteenvetona Japanissa riittää potentiaalia kulttuurimatkailuun, mutta yllättävien ruoka-annosten, erikoisesti pukeutuvien nuorten ja pökerryttävän ihmisvilinän annos ei ehkä nälkäisimmille riitä. Saadakseen kunnon annoksen vierasta kulttuuria täytyy mennä pari askelta pidemmälle, sinne minne ei ilman japaninkielistä opasta pääse. Toisin kuin kylmää olutta, opasta ei kuitenkaan saa jeneillä kolikkoautomaatista, vaan sitä voi yrittää vaikkapa nykyaikaisilla netin sohvasurffailu- ja verkostoitumispalveluilla.
Kartta Tokion metro- ja junalinjoista

Samaan aiheeseen liittyvää:
Miten välttyä jetlagilta, 03.09.2009

EU asetuksen mukaiset matkustajan oikeudet, 13.11.2008

Tätä sivua ei ole kommentoitu
Kommentoi | Näytä kaikki kommentit

Nimi*:
Email*:
Sähköpostiosoitettasi ei näytetä julkisesti tai välitetä eteenpäin, sitä käytetään viestin alkuperän varmemtamiseen
Paikka (Kaupunki, Maa):
* Tämä tieto on pakollinen.

Avainsanat: [matkailu] Dokumentin tila: Ok (päivämäärien selitykset)

Tämä dokumentti luotu: 28.10.2008
Muokattu: 19.12.2011
Julkaistu: 29.03.2009


Tämän dokumentin pysyvä URI (linkittäminen):
http://iki.fi/lassial/kolumnit/matkailu/111219-JR_West_with_Love

© Lassi A. Liikkanen 2008 - 2016. Kaikki oikeudet pidätetään.
^Sivun yläreunaan^

*Muuta ulkoasua:
Tuloste tuloste
Suurempi teksti

Myydään:

@lassial Twitter feed: