Tee-se-itse valkokangas

10.02.2014 kirjoittanut Lassi A. Liikkanen

Tällä sivulla:
o Osat
o Valmistus
o Yhteenveto
o Lisainfoa

Tee-se-itse valkokangas

Maali lähtee telasta

Tässä ohjeessa kuvataan MDF-pohjaisen kotiteatterivalkokankaan rakennusohje.

2014 päivitys

Tämä ohje on kirjoitettu alunperin 2006, jolloin projektoriteknologioiden kirjo oli vähäisempää ja valmiiden kankaiden kauppa rajallisempaa. Vuonna 2014 kankaita löytyy käytettynä ja eri hintaluokissa, mutta DIY viehätys ja hyöty ei ole kadonnut käyttökohteissa, missä seinän tai kankaan maalaminen onnistuu. Vuosien varrella myös suomalaiset harrastajat ovat kokeilleet vaihtoehtoisia, kevyempiä levymateriaaleja ja esim. kapa-levy on havaittu myös toimivaksi vaihtoehdoksi. Asiasta löytyy keskustelua DVD Plazan keskustelufoorumin Valkokankaat-alueelta.

Maalisävyn valintaan vaikuttaa nykyään edelleen projektori. Sekä maksimikirkkaus, tummien sävyjen (eli valovuodon) hallinta ja 2d vs. 3d teknologia ohjaavat valintaa. Erityisesti valotehot ovat kasvaneet, mikä helpottaa tilannetta ja tekee projektorista käytännöllisemmän katseluvälineen. Vuonna 2006 projektorien kuvassa piti tehdä enemmän kompromisseja kuin nykyään, mutta nykyäänkin pitää miettiä kangasta tarpeen mukaan. Esim. 3d-käyttöön tavallisessa olohuoneessa tarvitaan vaaleahko kangas.

Kotiteatterikäyttöön tarkoitettu valkokangasmaali on myös tehnyt paluun kotimaiseen jälleenmyyntiin. Tamperelainen AV-online on elvyttänyt VT Superpaintina aikanaa myydyn tuotteen uudeksi LiquidMovie maaliksi, jota voi heidän verkkokaupastaan tilata. Testasin maalia talvella 2014 ja raportoin siitä DVD Plazalla.. Arvioni oli, että maali on hyvä vaihtoehto valkokankaan viimeistelyyn, mutta sävyn kanssa pitää olla tarkkana. Pidin itse siirtymää pois Black widow -nimisestä amerikkalaisten harrastelijoiden kehittämästä maalista Liquidmovien hyvänä kehityksenä. Kaiken kaikkiaan vaihtoehtoja on siis edelleen tarjolla, suosittelen melkein aloittamaan edelleen jollakin neutraalilla Harmony-sävyllä, mahdollisesti vertaamaan oikeaan kankaaseen ja tämän perusteella jatkamaan oikeaan valkokangasmaaliin.

2006 artikkeli alkaa:

Miten kotioloissa syntyy harmoninen valkokangas

Videoprojektorin tarvitsee kaverikseen kelvollisen heijastuspinnan. Valmiiden ratkaisujen hinnat alkavat useammasta sadasta eurosta ja reilun kokoiseen kankaaseen uppoaakin sitten rahaa jo useamman DVD-soittimen verran. Lisäksi rullakangasta saattaa vaivata turha löysyys, joka näkyy ikävästi pinnan lainehteluna. Onneksi varsin kohtuu hintaan pystyy rakentamaan projektiopinnan, joka ei aaltoile ja toimii testatusti varsin hyvin. Itse tehtyä heijastuspintaa on äskettäin verrattuna Osku Kanniston Mikrobittiin 11/2005 kirjoittamassa artikkelissa useampaan tehdasvalmisteiseen kankaaseen ja havaittu sen olevan hyvin kilpailukykyinen. Kannisto on myös kirjoittanut testiin liittyvän rakennusohjeen, jossa on kuitenkin muutama ongelma, joita tässä artikkelissa on pyritty korjaamaan täydentämällä samalla joitakin osia ohjeesta.

Keskeisimmät korjaukset MikroBitin ohjeeseen:

  • Vältä jiirisahaa
  • Älä maalaa spraylla
  • Korota kehys irti seinäpinnasta

Projektiotaulun ABC

Videotykille rakennettavaan heijastuspinta, jota tästä eteenpäin projektiotauluksi kutsutaan, sisältää kolme keskeistä komponenttia:

  1. Heijastuspinta
  2. Pinnan rajaus
  3. Kiinnitys

Heijastuspinta on skriinin eli taulun tärkein osa. Sillä on myöskin kolme olennaista ominaisuutta: pohjamateriaali, heijastuspinta ja kuvasuhde. Pohjamateriaalina on fiksuinta käyttää 6 tai 8mm MDF-levyä, joka on kokoonsa nähden varsin suoraa, jämäkkää eikä edes tolkuttoman raskasta. MDF-levyn käsiteltävyys on myös kaikin puolin parempi vanereihin ja lastulevyihin verrattuna, levy murru helposti, mutta on silti hieman huokoista ja joustavaa. Levyä saa hyvin varustetuista puutavaraliikkeistä usein suoraan varastosta, haluttuihin mittoihin sirkkelöitynä n. 10 euroa neliö. Yleisesti käytetty levykoko (n. 275cm x 122cm pitkä) saattaa rajoittaa MDF-pohjaisen skriinin kokoa. MDF-levyn ainoa ongelma on sen taipumus kaartua hieman johonkin suuntaan, maalaamisen on myös väitetty vaikuttavan asiaan. Pieni kaarevuus ei kuitenkaan muodosta ongelmaa ja sitä voi korjata kiinnitys- ja rajausratkaisuilla. Saatavilla on toki myös elokuvakäyttöön tarkoitettua kangasta metritavarana, mutta kangaspohjaisen heijastuspinnan rakentamista ei tässä artikkelissa käsitellä.

Pinta toteutetaan omatekoiseen projektiotauluun maalaamalla. MDF-levy on helppo maalata, levy imee vain vähän maalia, mutta maali tarttuu silti hyvin. Maali valitaan omien tarpeiden mukaan. Saatavilla on erikoisvalmisteisia projisointimaaleja (esim. Goo), joiden hinta on tosin sen verran kova, ettei näitä kannata ainakaan kustannussyistä valita, sillä perinteisiäkin sisustusmaaleja voi käyttää. Pinnasta tulee tehdä himmeä, kiiltävä pinta aiheuttaa erilaisia heijastusongelmia. Tikkurilan Harmony on eräs Suomessa harrastajien paljon käyttämä himmeä maali ja toimii tehtävässä varsin hyvin. Maalin sävy valitaan omien vaatimusten ja projektorin mukaan. Nykyisin LCD-projektoreille suositellaan hieman harmaita pintoja (gain < 0.9) ja DLP-projektoreille valkoisempia (gain > 1). Tikkurilan värikartan H499 on varsin neutraali vaalean harmaa sävy, jota monet käyttävät LCD-projektorien kanssa. DLP projektorille sopii paremmin puhtaan valkea sävy. Eräänä ohjeena voi myös pitää sitä, että pienempi kangas voi olla tummempi ja suurempi vaaleampi, valotehon tasapainottamiseksi. Valitsemalla hillitysti sävytetty maali, on maalipinnalla mahdollista korjata mahdollisia värivirheitä, mutta tätä haasteellisempaa vaihtoehtoa ei käsitellä tässä artikkelissa.

Perinteinen 4:3 (1,33:1) kuvasuhde alkaa olla nykyään historiaa. Suurin osa kotiteattereihin tarkoitetuista projektoreista on nykyään natiivisti eli luontaisesti laajakuvasuhteisia. Tällaiselle projektorille pinnan mittasuhteeksi kannattaa valita 16:9 (1,78:1). Valinta on kompromissi, joka sopii hyvin leffoille sekä televisiolle, jossa suuri osa materiaalista on edelleen 4:3 tai 14:9. Ankara elokuvaharrastaja voisi harkita 2,35:1 kangasta, mutta tällaisen käytettävyys muun kuvamateriaalin kanssa on niin kehno, ettei sitä voi suositella. Elokuvateattereissahan Cinemascope kuvasuhde luodaan verhoja levittämällä, mutta koska videotykin kuvaa ei kannata zoomailla eikä laitteissa käytetä anamorfisia linssejä, ei tämä ole kotiteatterissa mahdollista. Jos harrastuneisuutta riittää, voi toki askarrella ylä- ja alaverhomekanismin, joka pienentää 16:9 skriinin kuva-alaa Cinemascopeksi tarpeen tullen. MDF-levyn kokoa kuvasuhteen tai halutun halkaisijan perusteella laskeskellessa kannattaa muistaa, että mikäli teet alla olevan ohjeen mukaisen kehyksen, jättää se alleen kuva-alaa suhteessa 1:1. Käytännössä tämä tarkoitta sitä, että päätä ensin haluamasi kuva-ala ja sen jälkeen lisää tarvittuihin sivujen pituuksiin levyn alle jäävä ala.

Kuva-ala pitää rajata muusta ympäristöstä jollakin himmeän mustalla pinnalla. Muuten katselijan silmät harhautuvat helposti ruudun ulkopuolelle. Yleensä tämä tarkoittaa kehystä, mutta perinteisestä teatterista tuttuja verhoja voi myös halutessaan käyttää tai taulun voi upottaa seinän sisälle, jos sopivat viistoitukset ovat mahdollisia. Tai yhtenä vaihtoehtona on nostaa levy irti seinäpinnasta, viistota levyn reunat ja maalata ne sekä kehyksen takana oleva osa seinää mustiksi, jolloin seinä toimii visuaalisena kehyksenä kuvalle. Maalaamisen sijaan voi taustan myös pinnoittaa esim. mustalla sametilla, mikäli tila ja laitteistot antavat myöten.
Jos levylle tehdään kehykset, syntyy kokonaisuudesta taulu, joka sopii moneen kotiin kattavia verhouksia paremmin. Kehysten pitää olla riittävän leveät, jotta silmä pystyy selvästi erottamaan kuva-alan ympäristöstä. Riittävyys on suhteellinen käsite, mutta jos pidetään seitsemänkymmentä tuumaa (70') on kankaan minimihalkaisija, on noin kaksi tuumaa (5cm) pienin mielekäs reuna. Itse käytin kulmalistaa, joka tuotti kehtyksen leveydeksi 42mm ja tämä oli mielestäni juuri ja juuri riittävä. Mitään yläkokoa reunukselle tuskin voi antaan, rajoitteena ovat lähinnä materiaalit (kts. seuraava luku). Jos verho-, korotus- tai seinäratkaisu on mahdollinen, voi koko seinä olla musta tai verhoiltu.

Jos on päädytty tauluratkaisuun, pitää varmistaa skriinin pysyminen paikoillaan. Kiinnitys kannattaa suunnitella hyvin etukäteen. Kiinnitetäänkö taulu seinään, tehdäänkö sille jalat vai roikkuuko se katosta. Kannattaa miettiä mihin taulu sopii ja millaisia materiaaleja seinistä, lattiasta ja katosta löytyy ja miten se voidaan näin ollen kiinnittää. Taulun painoksi tulee koosta riippuen helposti kymmeniä kiloja, mikä pitää ottaa huomioon. Taulun kohdalla kannattaa miettiä, millainen kiinnitys siihen laitetaan ja saako kiinnitys näkyä ulos vai jääkö se taakse piiloon.

Valmistus

Eri vaiheissa tarvitaan erilaisia tarvikkeita. Kunnollisesta puusepänverstaasta ei tässä tapauksessa ole haittaa, mutta koko projektin pystyy testatusti toteuttamaan myös tavallisessa kerrostaloasunnossa. Työtila pitää tällöin huolellisesti suojata esim. sanomalehdillä ja ulottuvilla kannattaa pitää lyhyitä listanpätkiä joilla levyn ja kehykset saa vähän irti lattiasta. Maalausta kannattaa yleensä kokeilla etukäteen jollekin vertailukelpoiselle materiaalille, jolloin voi testata miten hiominen, päällekkäismaalaukset ja muut operaatiot vaikuttavat pintaan.

Heijastuspinnan maalaukseen tarvitaan maalin lisäksi maalitela. Rakentelijat ovat käyttäneet yleensä vaahtomuovitelaa, joka ei ime itseensä paljoa maalia ja jättää näin kohtuullisen tasaisen pinnan. Vaahtomuovitelaa on kuitenkin vaikea löytää yli 10cm levyisenä, mikä on pieni ongelma, sillä telan reunoista tuppaa perinteisesti jäämään helposti 'viivoitusta' maalipintaan, vaikka ongelma onkin vaahtomuovilla muita materiaaleja pienempi. Itse käytin 30cm (12') levyistä mohairtelaa, joka on eräänlainen välimuoto perinteisen rätin ja vaahtomuovin välissä. Mohair imee jonkin verran maalia, mutta annostelemalla maalia hillitysti astiaan, saa sillä käyttökelpoista jälkeä. Iso tela mahdollistaa nopeat vedot ja viivoja ei pääse helposti syntymään, koska vierekkäisiä vetoja tarvitaan vähemmän. En tosin löytänyt riittävän isoa tela-astiaa, joten käytin 10L sinappisangon irtileikattua pohjaa (halkaisija n. 32cm) maalisankona. Levy on maalauksen aikana fiksuinta pitää maalauksen ajan vaakatasossa, maalattava pinta ylöspäin. Pystysuoraan maalaatessa maalin valuminen voi olla ongelma. Maalauksen aikana, niin kauan kuin pinta ei ole vielä pölykuiva, pitää muistaa maalauksen yleiset realiteetit ja pitää tilasta kaukana kotieläimet ja hillitä huoneen ilmavirtoja, jotka voivat tuoda pinnalle pölyä tai muita ei-toivottuja asioita. Harmony on vesiohenteinen, joten sen käsittely on varsin ongelmatonta sisätiloissa. Itse suosittelen kuitenkin käyttämään aina maaleja tai silotteita käytettäessä ja maalausvälineitä puhdistettaessa vaikkapa keittiöhanskoja, jolloin allergisten reaktioiden riski pienenee.

Pinta kannattaa maalata kahteen kertaan, etenkin jos ensimmäisellä kerralla maalipinnasta ei tullut täysin peittävää. Ennen toista maalausta kannattaa hioa mahdolliset maalimöykyt pois pinnasta. Toisella kerralla pitä toimia nopeasti ja tasata mahdolliset epätasaisuudet 'kuivaksi' maalatulla telalla ripeästi, sillä Harmony kuivuu sisälämpötiloissa varsin nopeasti. Kaksi maalauskertaa pitää muistaa huomioida arvioitaessa maalinkulutusta. Tällä hetkellä em. Harmony maali tulee pienimmillään 0,9L astiassa, joka riittää käytännössä kahteen käsittelyyn kaikille perus MDF -pohjaisille pinnoille. Lopputuloksena Harmonyn pinnaksi tulee vähän hiomapaperimaisen epätasainen ja himmeä - tämä on tarkoituskin. Pinta on varsin arka käsittelylle, älä koske siihen likaisin sormin tai yritä pyyhkiä pölyjä rätillä.

Pinnan rajaus kehyksillä on rakennusprojektin ehkä haasteellisin vaihe. Kulma- tai kehyslista maksaa puutavaraliikkeissä kohtuullisen paljon, jopa 3-4e/m. Sitä saa sekä raakana että maalattuna. Koska listasta tulee musta, on suositeltavaa hankkia maalaamatonta listaa, ellei mustaa ole saatavilla. Puun sijaan voi käyttää myös alumiinia tai riittävän jäykkiä muovimateriaaleja, mutta tässä ohjeessa keskitytään puuratkaisuun. Kehyksen rakennus alkaa sahauksesta. Levyn mittojen mukaan sahataan neljä sivua 45 asteen kulmaan. Tämä on kätevintä tehdä katkaisusirkkelillä ('käsisirkkeli'), jossa sahauskulma pysyy vakiona ja jälki on varsin siistiä. Sirkkelin käyttö kotioloissa voi tosin olla hieman haasteellista sahajauhon ja kovan äänen takia. Mikrobitin jutussa käytetty jiirisaha voi toimia hätävarana, mutta sen käyttö on kokemattomalle rakentajalle turhan hankalaa sahan pienen klapin vuoksi, jonka seurauksena 45 astetta voi olla 44,8 tai 45,1 ja myös pystysuunnassa myöskin poiketa 90 asteesta. Pienetkin heitot tekevät kehysten yhteensovittamisen hyvin hankalaksi. Tätä virhettä voi kompensoida sahaamalla toisiaan vastaantulevat kappaleet yhtäaikaa rinnakkain, jolloin yhteisen kulma pitäisi olla 90 astetta, mutta tämä voi olla pienellä jiirisahalla mahdotonta. Jälleen kerran yksi syy käyttää sirkkeliä.

Kun kehykset on sahattu, ne liimataan yhteen. Yhteensovittamisessa on helpointa käyttää apuna MDF-levyä, jonka avulla näkee ovatko sahaustarkkuudet riittäviä. Laita levy ensin maahan ja listat sen alle. MDF-levyä voi vuolla esim. katkoteräveitsellä helposti jostain kulmasta millin pienemmäksi, mikäli virheet ovat pieniä. Kehyslistojen liimauksessa kannattaa käyttää apuna puristimia. Yksittäisten puristimien lisäksi maailmalta löytyy ns. remmipuristinta, jota käytetään lattioiden kasaamisessa ja jolla voi kätevästi puristaa myös kehyksen kasaan joka kulmasta yhtäaikaa. Itse en kuitenkaan käyttänyt puristimia, vaan niittasin kulmat kiinni niittipistoolilla (4-8mm/11mm) pikaisesti puuliiman levityksen jälkeen. Kulmapuristimen voi ehkä korvata pienellä räikkäliinalla (sidontaliina) askartelemalla jostain kulmiin tarpeelliset suojukset.

Liiman kuivuttua käännetään kehys ympäri ja katsotaan tuliko kulmista riittävän siistit. Jos kulmiin jäi rakoja, tasoitetaan ne pikasiloitteella. Siloitetta kannatta annostella reilusti niihin paikkoihin missä sitä tarvitaan ja poistaa pikaisesti sieltä missä sitä ei tarvita. Pikasiloite kuivuu noin tunnissa hiottavaksi ja hionnan jälkeen koko kehyksen voi maalata. Jos kuivuminen kestää pidempään, on siloitetta laitettu liikaa ja homman joutuu todennäköisesti tekemään kahteen kertaan, sillä suuremmat määrät silotetta kuivuvat kokoon ja jättävät pintaan pieniä koloja. Kun kehykset ovat riittävän siistit, ne maalataan.

Mikrobitissä esitetty spraymaalaus voi tuntua houkuttelevan helpolle ja halvalle, mutta sitä ei kannata käyttää ainakaan kotioloissa. Spraymaalien ponneaineet ovat epäterveellisiä, itse maalipinnan iskunkestävyys on huono ja maalaminen vaatii tarkoitukseen varatun tilan. Jos kulmalista on tehdasmaalattu, on maalipinta välttämätöntä hioa maalin tarttuvuuden varmistamiseksi. Maalin sisäkäyttöä vaikeuttaa lisäksi se tosiasia, että sprayn ponneaineet leviävät ympäri huoneistoa ja maalipigmentti leijailee myös kaikkialle avoimeen ilmatilaan. Vaikkei maali tartukaan kiinni esim. selkäsi takana olevaan seinään, päätyy maalipölyä varmasti myös sinne. Kannattaa siis suosiolla käyttää siveltäviä sisämaaleja, esim. Teknoksen tai Tikkurilan huonekalumaaleja, joissa mustaa ei tosin saa täysihimmeänä. Huonemaalit kestävät kuitenkin puupinnalla hyvin pieniä iskuja ja ovat vesiohenteisina miellyttäviä käsitellä. Maalaus edelleen tarpeen vaatiessa kahteen kertaan.

Maalauksen jälkeen levy kiinnitetään kehykseen. Levyn voi periaatteesa liimata puristimia käyttäen, mutta ainakin käyttämäni 6mm MDF-levy oli jo ennen maalausta hieman kaareva (200cm matkalla n. 1,5cm kaartuma) ja päädyin ruuvaamaan levyn kiinni kehykseen 10mm uppokantaisilla ruuveilla, jolloin se suoristui. Jos levy on kaareva pitkältä sivultaan, kannattaa aloittaa toisesta lyhyestä päädystä ja ruuvata n. 50 cm välein ruuveja kohti toista lyhyttä päätyä. Ruuvit tulevat siis levystä läpi kulmalistaan ja ruuvien koko määräytyy siis ensisijaisesti materiaalivahvuuksien mukaan. Ruuvaus onnistuu kätevimmin akkuporakoneella, jollaisen saa nykyään alle kahden kympin.

Kiinnitys on siisteintä sijoittaa MDF-levyn taakse esim. Mikrobitissä käytetyillä kaapinkannattimilla. Kannattamia ei kuitenkaan kannata ruuvata suoraan ohueen levyyn, sillä ne voivat helposti aiheuttaa kohouman toiselle puolelle. Kannattimia varten kannattaakin liimata levyn taakse kaksi pientä MDF-levyn palaa samalle korkeudelle ja ruuvata kiinnikkeet näihin. Puuliima pitää helposti kiinni n. 10x10cm palan isossakin levyssä. Nyt pitää taulun seinällä makaamisen tasapainottamiseksi liimata vielä pienet, vastaavan paksuiset palikat levyn alareunan, jolloin taulu saadaan pystysuoraan. Tämän toimenpiteen jälkeen taulun reunojen pitäisi nousta ylös seinäpinnasta, mikä ehkäisee turhia värinöitä eikä kohdista rasitusta kehykseen. Riippuen kehysmateriaalin paksuudesta ja jäykkyydestä voi olla järkevää vielä tehdä rautalangasta taulun taakse tauluripustuksista tuttu langoitus, jolloin kehyksen siirtely on helpompaa. Kehyksen voi toki ripustaakin tällaisella rautalangalla, mutta ison taulun kohdalla suosittelisin kahta esitetyn kaltaista seinäkiinnityspistettä. Mikäli päädyt käyttämään esitetyn kaltaisia kannattamia, kannattaa kannattimien 'sovitusreikä' porata ennen kiinnitysyrityksiä 10mm kokoon, muuten taulun ripustaminen saattaa osoittautua turhan hankalaksi.

Yhteenveto

Projektiotaulun kokoaminen onnistuu kotioloissa ilman ihmeempää rakennuskokemusta. Erilaisia tarvikkeita kuitenkin tarvitaan ja aikaa projektiin kuluu helposti puolitoista päivää, mikä kannattaa ottaa huomioon arvioitaessa kokonaiskustannuksia. Maalit ja listat ovat mielestäni myös varsin kalliita (terveisiä vaan valmistajille ja rautakaupoille). Jokainen voi personalisoida (kustomoida tai tuunata) oman heijastinpintansa valitsemalla erilaisia kehysmateriaaleja ja kiinnitystapoja tai asentamalla tauluun taustavalon. Mikäli päätyy tekemään tässä esitetyn kaltaisen taulun, voi olla, että esim. Harmonya parempiakin maalivaihtoehtoja tai sävyjä voi löytyä.

Vastuuvapauslauseke
Artikkelin kirjoittaja ei edusta mitään mainittuja merkkejä, enkä pidä niitä sen parempina kuin muitakaan vastaavia vaihtoehtoja. Kyseiset materiaalit ovat olleet saatavilla alla luetelluista liikkeistä marraskuussa 2005.

Tarvikelista

Yhteenveto projektin tarvikkeista:

  • Sävytetyt pinta- ja kehysmaalit n. 30e
  • Katkaisusirkkeli n. 100e
  • 50mm synteettinen sivellin n. 4e
  • 10cm vaahtomuovi tai 30cm mohairtela 4e
  • Maaliastia ?e
  • Puuliimaa 5e
  • MDF-levy 25e
  • Kulmalistaa 20e
  • Niittipistooli tai liimauspuristimia/remmipuristin 10e
  • Katkoteräveitsi 1e
  • Kaapinkannattimia 2kpl 3e
  • Rautalankaa ?a
  • Pikasiloite ja hiomapaperia 8e
  • Akkuporakone ja n. 20kpl 10mm uppokantaisia ruuveja n. 25e
  •  
  • Kokonaishinta ilman sähkötyökaluja n. 110e

Näillä tarvikkeilla rakentuu vajaan sadan tuuman skriini.

Lisätietoja

Valkokangaskeskustelut DVDPlazalla
Osku Kanniston MikroBitin 11/2005 nettijatko skriinin rakentamisesta
Tikkurilan maalausohjeita
Teknoksen maalit
Seinäkiinnitykset
Puutavaraliikkeitä, jotka toimivat mm. pk-seudulla:
Puukeskus
Puumerkki

Rakennustarvikkeita saa edullisimmin hypermarketeista (esim. Prismat) ja halpahalleista (esim. Teesi). Perinteisissä rautakaupoissa korkeampaa hintaa vastaan on yleensä enemmän valikoimaa ja parhaimmillaan jopa palvelua.
K-Rauta
Starkki
Teesi

Samaan aiheeseen liittyvää:
Ohjeita passikuvan ottamiseen itse., 08.01.2015

Audio- ja videoliitäntästandardien ja -liittimien esittely, 30.01.2012

Televisio- ja videosanasto, 25.12.2008

Tätä sivua ei ole kommentoitu
Kommentoi | Näytä kaikki kommentit

Nimi*:
Email*:
Sähköpostiosoitettasi ei näytetä julkisesti tai välitetä eteenpäin, sitä käytetään viestin alkuperän varmemtamiseen
Paikka (Kaupunki, Maa):
* Tämä tieto on pakollinen.

Avainsanat: [audio_video] , [hifi] Dokumentin tila: Ok (päivämäärien selitykset)

Tämä dokumentti luotu: 07.01.2006
Muokattu: 10.02.2014
Julkaistu: 10.02.2014


Tämän dokumentin pysyvä URI (linkittäminen):
http://iki.fi/lassial/artikkelit/audio_video/140210-tee-se-itse_valkokangas

© Lassi A. Liikkanen 2006 - 2016. Kaikki oikeudet pidätetään.
^Sivun yläreunaan^

*Muuta ulkoasua:
Tuloste tuloste
Suurempi teksti

Myydään:

@lassial Twitter feed: